Nyt en ole aloittanut mitään uutta käsityötä, sillä ajatukseni on nyt saada kaikki keskeneräiset valmiiksi, kun niitä on kerääntynyt enemmän kuin mitä olen täällä blogin puolella edes kertonut.. Hups.
joten en esittele tällä kertaa mitään uutta, mutta ajattelin jakaa teille erään esseeni, jonka olen kirjottanut lukion toisella luokalla. Essee ei kuitenkaan täysin ole minun omaa mielipidettäni, mutta on siinä sitäkin mukana! :)
Enjoy
Kun olin seitsemänvuotias haluain oppia virkkaamaan. Isoäitini oli aina ollut mestari käsitöissä, joten hän suostui opettamaan minua. Ensin joudin opettelemaan helpot virkkauskuviot, ja kun olin kuudennella luokalla, olin isoäitini kaltainen käsityömestari. Kuudennen luokan käsityötunnilla kaikkien oppilaiden myös poikien täytyi kutoa jokin vaate. Ensimmäiset tunnit menivät poikien osalta nauraen ja vitsaillen, koska he eivät osanneet muuta kuin pyöritellä lankaa sormiensa ympärillä. Kevään koittaessa käsityötunnit alkoivat loppua, kaulahuivini alkoi valmistua ja poikien hikinauhat alkoivat näyttää muultakin kuin lankakasalta. Kului vuosi eteenpäin, ja tläkouluun siirtyessä pojista oli kuoriutunut "kovia jätkiä", joiden pitsinnypläys oli vaihtunut puu- ja metallitöihin. Toisin kuin minun, joka oli hurahtanut tekstiilikäsitöihin.
Kun viime syksynä vierailin käsityömessuillam olin yllättynyt, että vastaani tuli miehiä, joilla oli virkkuukoukut kädessä. Menin ihmetyksestä sanattomaksi ja aloin miettiä, oliko suhtautumiseni johtunut vanhanaikasesta ajatusmaailmasta, jonka mukaan miehillä ja naisilla oli erilaiset harrastukset. Nykyään sukupuoliroolit ovat kuitenkin muuttuneet niin paljon, ettei olisi mikään ihme, vaikka rooleja ei enää tulevaisuudessa olisi ollenkaan. Roolien haihtumisen huomaa nykyyän jo siitä, että naiset hakeutuvat opiskelemaan rakennus- ja sähköalaa ja miehet kampaamo- ja lastenhoitoalaa. Mieleeni kuitenkin väkisinkin pulpahtaa ajatus siitä, olisinko todella valmis rakennuttamaan unelmieni talon "elämäntapablondin" johdolla tai jättämään esikoiseni raavaan miehen jykeviin käsiin.
Ajan saatossa ihmiset ovat oppineet kuin perineet erilaisia sukupuolirooleja. Kun perheeseen syntyy tyttö, hänelle ostetaan vain vaaleanpunaisia tavaroita ja hän omistaa yli kymmenen barbia. Kun perheeseen syntyy poika, hänelle ostetaan vain vaaleansinisiä tavaroita ja hän omistaa yli kymmenen Hot Wheels- autoa. Tällaisia yleisiä kasvatustapoja käyttämällä on hyvin yleistä, että lapsista kasvaa tyttömäisiä tyttöjä ja poikamaisia poikia. Nykyajan nuoriso kuitenkin haluaa erottua massasta, joten ei ole mikään ihme, että osa tytöistä inhoaa prinsessaleikkejä ja haluaa kouluttautua samalle alalle kuin hänen vanhemmat veljensä.
Kun sukupuoliroolien rajat alkavat murtua, tarkoittaako se sitä, että maailmasta tulee tasa-arvoisempi paikka? Aikaisemmin miehet ovat tehneet muun muassa maatilan raskaat työt, koska naisilla ei ole ollut voimia käsissä. Nykyään kuitenkin lähes kaikki käsin tehtävät työt pystytään korvaamaan koneilla, joten tarkoittaako se sitä, että miehet alkavat menettää miehekkyytensä uskottavuutta koneistuvalle yhteiskunnalle? Tai alkavatko naiset menettää naisellisuuttaan työmiehenhaalareille? Mentäessä muutama vuosikymmenen taaksepäin ei ollut väliä, kuinka likaisista töistä oli kyse, niin naiset silti työskentelivät hameet tai mekot päällä, mikä ei nykyajan yhteiskunnassa enää tulisi kuuloonkaan.
Maailman muuttuessa tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden merkitys tulee mitä todennäköisemmin saamaan suuremman merkityksen. Tämän myötä saattaisi myös 'miesten'- ja 'naisten' työt menettää merkitystään. Ja kun tähä kaikkeen vielä yhdistäisi virkkuukoukun, niin tulevaisuudessa avioparin mies ja nainen tulevat todennäköisesti kilpailemaan keskenään, kumpi osaa tehdä hienompia villasukkia lapsenlapsilleen. Puhumattakaan upeista puuhevosista!
Hyvää viikonloppua kaikille!
- Nelli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti